Löysinpäs sen Eminemin biisin vihdoin. Vois laittaa kertsin siitä.

My tea's gone cold I'm wondering why I..
got out of bed at all
The morning rain clouds up my window..
and I can't see at all
And even if I could it'll all be gray,
but your picture on my wall
It reminds me, that it's not so bad,
it's not so bad..

Koulussa ei tapahtunu mitään ihmeellistä. Tai ainahan siellä jotain tapahtuu, mutta ei mitään mainitsemisen arvosta. Paitsi ehkä se, että kyllästyttää mennä sinne kattoon niitä samoja naamoja päivästä toiseen.

On vaa sellanen fiilis ettei oikein jaksais edes kavereita. Ja hitot mua kiinnosta edes nähdä niitä. Oon niin pihalla kaikesta mistä ne puhuu. Enkä jaksa kysellä koko ajan niiden juttuja.  "Nyt ees tutut sanatkaan eivät enää tunnu samalta vaan uuvuttavalta, jo hymyilykin tuntuu pahalta". Kun ei hymyile niin alkaa kauhee kysely "mikä sulla on?". No ei mikään, vituttaa vaan ja ärsyttää kun mä olen se ylimääränen tyyppi meidän porukassa. Mutta jos ei mene niiden luo välkällä tai puhu niille niin taas ne kysyy mikä vaivaa. No mikäköhän mahtais vaivata, eikö näy naamasta? Ja joo pölli vaan M bestikseni, ei se mitään. Mitä pienistä.

Tuntuu aika paskalta, kun on vähä niiku ulkopuolinen. Tyhmänä seisot siinä niiden kanssa ja kuuntelet juttuja tajuamatta mistä ne puhuu. Lopulta et jaksa edes hymyillä, vielä vähemmän nauraa. It's sad but true. Mutta ainahan ilosta voi näytellä. Multa se onnistuu aika hyvin, varmaan kohta pro siinä.

Oma huone olis kiva, kun porukat tykkää ravata kattomas mitä teen. Ei se ole liikaa vaadittu, jos haluaa olla edes vähän aikaa rauhassa. Jos on yksin yläkerrassa ja tekee jotain niin heti sinne pöllähtää joku kyseleen "mitä kuuluu, miten menee". Joo joo se kuuluisa lause "ne tykkää susta ja pitää huolta". Mut oikeesti mä en oo enää mikään 5v. kakara...jotain yksityisyyttä mulleki kiitos. Siskokin täyttää tänä vuonna 18 ja se on koko ajan sillee "sä oot vielä niin pieni, nyt sun pitää mennä nukkuun, telkka kiinni ja tutimaan". Vielä joskus keittää niin pahasti yli, että huudan ja riehun. Varmaa joku nyrkkeilysäkki olis hyvä mulle. Tää hemmo alkaa pikku hiljaa olla aika finiitto. Niin v*tun väsyny tähän kaikkeen.

Joskus muutan täältä niin pitkälle kun vaan ikinä pääsee.

Taas huomasin, että on alkanu silmissä heittää niiku sillon, kun todettiin alhainen hemoglobiini. Ehdin jo luulla, että se olis normaalilla tasolla, mutta ei se sitte taidakaan olla. Pitäs jotain hedelmiä syödä (se kuulemma auttais) mut alkaa jo tökkiä, kun niitä on pitäny kuukauden verran joka päivä syödä.

Läksyt tekemättä ja kello on puol 10. Noh kyl ne ehtii vielä tehdä. Huomenna ruotsin koe...en taida osata mitään. Äh, antaa olla...en jaksa edes yrittää panostaa siihen, vaikka syytä olis.

Itken sun tähtesi jälleen
On pimeempää sun lähtösi jälkeen
miks kyyneliä välttelin tälleen?
tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen
Haluun kuulla äänesi jälleen
On hiljaista sun lähtösi jälkeen
ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua
(Edorf - Lähtösi jälkeen)