"Kuule mun toive, mä haluan pois
Eikö aikani täynnä jo ois?
Olen jo nähnyt tämän elämän, kaiken sain ja vielä enemmän
Kuule mun toive, mä haluan pois
Eikö aikani täynnä jo ois?
Tahtoisin lähteä kuin sotilas, terveisin tuntematon potilas"

Siis aivan ihana biisi! Arttu Wiskari - Tuntematon potilas! Tuo biisi kertoo alzheimeristä, tajusin sen vasta parin kuuntelukerran jälkeen. Tuli mieleen naapurini, jolla on kyseinen tauti. Ajatella ettei naapurista osannut silloin aikoinaan huomata, mitä sille on tapahtumassa. Se oli ihan normaali ihminen, ehkä hieman omalaatuinen, mutta eikai se nyt tuonlaista tautia ansaitse, tuskin kukaan muukaan ansaitsee.

Hassua että vielä jonkun aikaa sitten se naapuri juoksenteli tuolla tietä pitkin vähän kerrallaan....kävelyä, juoksua pätkä, kävelyä, mutta nykyään sitä ei ole näkynyt ulkona enää ollenkaan. Tauti on tainnut viedä sen sänkyyn - ihan niinkuin äiti sanoi. Toisaalta olihan se arvattavissakin ettei naapuri kauan enää juoksentele ulkona vapaana ja mieli keveänä.

Miltä se tuntuu kun näet ihmisen joka on jostain niin tuttu, mutta et vaan muista kuka se on. Tai sinulla on kädessäsi sakset, muttet muista mitä niillä tehdään. Miltä se tuntuu kun lopulta et syö et juo? Lopulta et muista enää itseäsi. Kuulostaa aivan hirveältä tavalta vanheta ja kohdata kuolema! Voi alzheimer.

Tekisi mieli soittaa pianoa. Olisi hienoa osata soittaa sitä ja kokeilla juuri tätä Arttu Wiskarin biisiä. Huilullakin sitä voisi kokeilla. Siinä olisi projektin tynkää....ehkäpä sitten Torniossa niinä pimeinä ja tylsinä iltoina soittelen.

"Faija anna mun ajaa mökkitie
lupaan että saunaan vettä vien
muistan kivet ja kannot tän soratien
mielessäni olin Henri Toivonen
ralli idoli pienten poikien
faija nauroi, mutsi pelkäsi katsoa"

Hyvää yötä!